torstai 18. tammikuuta 2018

Tuulessa ja tuiskussa

Tammikuu on vaihteeksi näytellyt vähän talvisempiakin puoliaan. Pakkasta on ollut tuskin kymmentä astetta enempää, mutta tuuli on niin kylmä että tuntuu paljon kylmemmältä. Kovin monena päivänä talvessa en loimittele hevosia ulos, mutta nyt ne ovat parina päivänä saaneet toppatakit päälleen. Samoin siirtotallin yläluukut suljettiin yöksi, mikä on myös melko harvinaista.

Hyvin toimii lämmöneristys ilman loimiakin, Faron selässä ei lumi paljon sula!
Itsellekin piti kaivaa toppahaalari esille, että tarkenee istuskella kärryillä ja selässä. Faro pääsi tänään vuoden ensimmäiselle hiitille kylätielle. Mentiin samanlainen hiitti kun Geren kanssa viime viikolla, eli kaksi vetoa. Ensimmäinen vähän pitempi ja hitaampi, toinen lyhyempi ja reippaampi. Sekki oli jäänyt vähän turhan pitkäksi ja sen takia meno ei ollut kovin ryhdikästä, mutta ihan hyvät vauhdit silti saatiin. Nyt vain säännöllistä hiittailua, ja ehkä yhdet harjoitusravit (jos niitä vain olisi!) ja sitten koittamaan koelähtöä uudestaan. Toivotaan, että ravijumalat olisivat tänä vuonna meille suosiollisempia eikä olisi ihan niin paljon vastuksia kuin viime vuonna oli! Sitä en uskalla edes toivoa, että raveista jotain rahaa tienattaisiin, mutta kunhan nyt päästäisiin edes siitä koelähdöstä läpi!

Nopsa lenkkeilee auringonpaisteessa.
Tällä viikolla on tarkoitus aloitella hiittikausi myös Nopsan ja Taikan kanssa. Taikan osalle on tehty myös ensimmäinen kisasuunnitelma, mutta ei ravien, vaan matkaratsastuksen puolella. Hollolan kisoissa 17.2. olisi sopivan helppo, vain 14 km pituinen 1-tason luokka. Sinne lähdetään, jos vain saan hoitajan mukaan. Kisa tulee olemaan uusi kokemus paitsi Taikalle niin myös minulle sikäli, että en ole koskaan ennen kisannut matkakisoissa talviaikaan.

lauantai 13. tammikuuta 2018

Kovaa treeniä ja ruunausreissu

Uusi vuosi on alkanut treenien osalta mukavasti! Kelit ovat olleet hyvät, lunta ja pikkupakkasta, itsellä on ollut aikaa, kukaan ei ole ollut kipeänä ja muutenkin kaikki planeetat ovat kerrankin olleet kohdallaan suunniteltujen treenien toteuttamista varten. On tehty vuoropäivinä pitkiä peruskuntolenkkejä ja vuoropäivinä taas kahlailtu hangessa pellolla. Suunnilleen puolet treeneistä teen ajaen ja puolet ratsain. Hankea saisi olla pikkuisen enemmänkin, mutta lisää vastusta ollaan saatu painavista kärryistä tai reestä sekä käytetty hankitreeneihin kaikkein mäkisintä peltoamme. Mukavasti siellä on hien saanut pintaan, vaikkei lunta ole juuri kymmentä senttiä enempää.

Lopun ajan hevoset ovat tarhailleet tyytyväisinä mutustellen heinää sekä kuusenhavuja, joita onkin riittänyt, kun talomme ympäriltä on metsää harvennettu. Kelit ovat olleet niin mukavat, että ei loimiakaan ole tarvinnut pukea aikoihin.

Gere söpöilee tarhassaan.
Keskiviikkona oli ohjelmassa tämän vuoden ensimmäinen hiitti, jonka suoritti Gere. Tällä kertaa ajeltiin ihan vain omalla tiellä. Noilla meidän lähisuorilla saa ajettua noin 1200 m ja 800 m pituiset vedot ja nyt ekalla kerralla ajoin kummankin suoran vain kertaalleen. Ensimmäinen veto meni rytmiä hakiessa, toisella vedolla saatiin jo vähän vauhtiakin irti. Jospa se tästä lähtisi taas, yritys kohti koelähtöä...Ensi viikolla saavat muutkin nuoret aloittaa hiittikautensa.

Samainen kaveri hiitille lähdössä.
Yritin tiirailla lähiratojen Lappeen, Kouvolan ja Mikkelin sivuilta tietoja harjoitusraveista, mutta vielä niitä ei ollut. Heti kun harkkarit alkavat niin yritetään olla mukana. Nyt ovat Taika ja Nopsakin jo sillä mallilla, että niillä voisi lähteä ainakin hitaimpaan, kahden minuutin sarjaan. Tytöille on tullut vauhtia ja ravivarmuutta hienosti lisää, ja toimivuuskin on parantunut. Varsinkin Nopsalla oli vielä viime vuonna u-käännös todella herkässä. Vähintään kerran se pääsi joka lenkillä pyörähtämään ympäri, vaikka kuinka valppaana yritin olla. Nyt ollaan kuitenkin tämän vuoden puolella päästy lenkkeilemään ilman yhtäkään käännähdystä! 

En yleensä mielelläni käytä kotitreeneissä hevosilla mitään lappuja tai huppuja. Mielestäni ne tottuvat parhaiten vastaantuleviin pelottaviin asioihin, kun näkemistä ja kuulemista ei estetä mitenkään. Myöskään sekkiä en käytä kuin hiitillä. Potkuremmi on ainut lisävaruste, jota käytän hyvinkin herkästi, jos hevosella yhtään nousee perä. Nopsan kanssa olen kuitenkin tehnyt poikkeuksen lappujen  kanssa ja sillä on toistaiseksi ajossa aina puolilaput. Ne ovat auttaneet tosi paljon ympäri kääntymisiin. Kun Nopsa ei näe taakseen niin sen ei selvästikään tee yhtä paljon mieli käännähtää takaisin tulosuuntaan, vaan ajatus on enemmän eteenpäin. Toivottavasti jossain vaiheessa voidaan jättää laput pois. 

Nopsa-neiti lappuineen.
Nette on liikkunut hevosista kaikkein leppoisimmin. Sen kanssa kun ei enää ole kiire mihinkään. Nyt 21-vuotiaaksi käännyttyään Nette on jo pääasiallisesti eläkeläinen. Toki sitä liikutetaan, mutta tavoitteelliset treenaamiset ovat sen osalta nyt historiaa. Jos vielä tuntuu siltä, että jonkun lajin kisoihin halutaan joskus mennä, niin sitten mennään, mutta mitän tavoitteita ei aseteta enää. Nette on eläkepäivänsä ansainnut!

Lapsityövoima hakee Netteä tarhasta.
 Otsikko oli tarkoituksella hieman hämäävä, ei nimittäin ollut minun hevosteni ruunausreissusta kyse. :) Vaikka en mene vannomaan, etteikö sellainenkin vielä jossain vaiheessa olisi ajankohtainen! Tällä kertaa oli kuitenkin kaverini pienen irlannincob-orin aika luopua sukukalleuksistaan, jotta se voi jatkaa yhteiseloa ystävänsä shettistamman kanssa. Luonteensa puolesta tätä hurmaavaa karvajalkaa ei varmasti olisi tarvinnut ruunata, niin leppoisa herrasmies on kyseessä. <3 En ollut koskaan ennen ollut mukana ruunauksessa enkä ylipäätään nähnyt kun hevonen nukutetaan ja kaadetaan, joten ihan mielelläni lähdin kuskiksi reissulle jo ihan uusien kokemuksien takia.

Matkaan lähdettiin maanantaiaamuna heti seitsemän jälkeen. Reissun ainoa kommellus oli heti liikkeelle lähdettyämme. Orin kanssa oli harjoiteltu lastausta useaan kertaan ja siinä ei vaikeuksia ollutkaan, mutta melkein heti liikkeelle lähdettyämme pikkuori oli sujahtanut etupuomin alle ja seisoi siellä puomi selkänsä päällä, aikeissa kovasti pyrkiä etuoven kautta ulos...Onneksi trailerissani on puomien hätäavaus ulkopuolella, muuten olisi voinut olla hankalampaa saada poni pois pinteestään! Saatiin pikkuherra palautettua oikealle paikalleen ja matka pääsi jatkumaan. Onneksi olimme varanneet sen verran ylimääräistä aikaa, että ehdittiin silti ajoissa Kouvolan klinikalle.

Ensin ori sai rauhoituspiikin ja sitten asennettiin kanyyli sen kaulasuoneen. Se ei ollutkaan mikään ihan läpihuutojuttu, sillä hevonen piilotteli kaulasuontaan jossain paksun ihonsa alla niin että sitä ei ihan helpolla löytynyt. On sitä Netenkin suonta joskus hetki etsitty, mutta tämä oli kyllä vielä omassa sarjassaan. Kun hevonen alkoi olla sopivan uneliaassa tilassa, se siirrettiin pehmustettuun huoneeseen jossa se sai köllähtää pitkälleen.


Seuraavaan vaiheeseen tarvittiin myös hevosen omistajan sekä minun apuani, kun hevonen piti saada käännettyä selälleen ja tuettua sopivaan asentoon. Neljän naisen voimin saatiin hevonen siirrettyä. Vaikka tuo ori on säkäkorkeudeltaan ponikokoinen, niin leveyttä ja rotevuutta löytyy niin että painoa taitaa olla saman verran kuin normaalikokoisella suomenhevosella.


Hevoselle asennettiin suunavaaja ja hengitysputki, sitten leikkausalueelta ajeltiin karvat ja se puhdistettiin ja itse toimenpide pääsi alkamaan. Tässä vaiheessa meidän piti poistua leikkaushuoneesta ja meidät toivotettiin tervetulleiksi takaisin parin-kolmen tunnin päästä, jolloin hevonen olisi oletettavasti jo hereillä ja karsinassa odottelemassa.





Odotteluaika käytettiin käymällä Kouvolan Hankkijalla ostoksilla ja sen jälkeen kurvattiin Veturiin syömään. Ehdittiinkin mässäillä oikein kunnolla. Tällaisille pienten lasten äideille on ylipäätään juhlaa päästäulos  syömään rauhassa ilman jälkikasvua, joten tilanteesta otettiin kaikki irti, vaikka samalla vähän jännittikin miten tulevan ruunan asiat edistyivät.

Heppatyttöjen lounaspizzat...

 ...ja jälkkärit!
Odotteluaika vierähti nopeasti ja saatiin kurvailla takaisin raviradan suuntaan tuoretta ruunaa noutamaan. Siellähän se jo ihan virkeänä odotteli karsinassaan ja kova nälkäkin taisi olla paaston jälkeen. Hoito-ohjeiden ja lääkkeiden kera päästiin lähtemään. Lastauksessa meni pieni hetki, kun klinikan seuraava potilas oli juuri samaan aikaan pihalla taivutuskokeessa ja kiinnitti tuoreen ruunan huomion. Herkkuämpärin avustuksella kuitenkin päästiin traileriin ja kotimatka pääsi alkamaan.

Otin omille hevosilleni klinikalta matolääkkeet, jotka jokainen nieleskeli viikolla kitusiinsa. Perjantaina eli eilen saapui eläinlääkäri rokottamaan hevoset, joten nyt on heppojen vuosihuollot taas hetkeksi hoidettu kuntoon. Viikonlopun ajan porukka saa viettää rokotuslomaa, mutta maanantaina palaillaan taas normaalin työnteon pariin.

Oman huoltonsa saivat myös autoni ja trailerini, jotka eivät kumpikaan menneet ensimmäisellä yrityksellä katsastuksesta läpi. Toisella käynnillä sentään jo kelpasivat, ja päästään suunnittelemaan talven ja kevään hiitti- ja kisareissuja! 

maanantai 1. tammikuuta 2018

Katse uuteen vuoteen

Näin se vuosi vaihtui uudeksi ja hevosille tuli taas jokaiselle yksi vuosi lisää ikää. Nette siirtyi jo kolmannelle kymmenelle täyttäessään 21 vuotta. Oriveljekset Faro ja Gere ovat 9- ja 7-vuotiaita ja Nopsa ja Taikakin jo 5-vuotiaita nuoria hevosia. Varsaksi ei varsinaisesti voi puhutella enää ketään!

Omistajakaan ei nähtävästi ole vielä liian vanha
 leikkimään puhelimen kameralla :D
Jo vuosi sitten vannottelin täällä blogissa, että nyt jätetään matkaratsastus kakkossijalle ja panostetaan raviurheiluun. Vaan mitenkäs kävikään, kyllä se taisi matkakisailu edelleen pysyä ykkösjuttuna ja sieltä ne parhaat onnistumisetkin saatiin. Nyt on kuitenkin tilanne se, että matkakisailun osalta on tulossa jonkinlainen välivuosi, halusin tai en. Netten jäähdyttelee jo uraansa ja nuoret ovat vasta aloittelemassa, joten tänä vuonna emme varmaan ole hätyyttelemässä kilometrirankingin kärkisijoja. Otetaan siis tavoitteeksi vain, että saadaan kisaura alulle lyhyiden matkojen kisoissa mahdollisimman monen nuoren kanssa

Ravipuolen tavoitteeksi sen sijaan otetaan, että JOKAINEN tallin nuorisosta käy radalla juoksemassa vähintään koelähdön, mielellään tietysti myös jokusen startin! Tämä on kova tavoite, kun otetaan huomioon miten avutonta räpellystä meidän raviurheilu on viimeiset vuodet ollut. Mutta tähän ainakin tähdätään!

Tällä hetkellä kaikki on ihan hyvällä mallilla tavoitteen toteutumista ajatellen, sillä kaikki nuoret ovat terveitä, treenit ovat sujuneet hyvin ja kelitkin ovat kohtalaiset, vaikka lunta saisi tulla lisääkin. Viime aikojen treenit ovat sisältäneet vuoroin pitkiä maastolenkkejä, vuoroin kahlailua pellolla hangessa joko kärryjen kanssa tai ratsain. Tällä viikolla on tarkoitus aloittaa myös hiittailut ainakin poikien kanssa. Koitetaan nyt treenata mahdollisimman kovalla teholla loppukuusta koittavaan rokotuslomaan saakka. Rokotusten jälkeen aletaan katsella harjoitusraveja ainakin pojille ja kukaties jo tytöillekin?


Tiedot Geren tämänpäiväiseltä ratsastuslenkiltä.
Nette on liikkunut kisakauden loppumisen jälkeen vain varsin kevyesti, ja samaan tyyliin on tarkoitus jatkaa vielä jonkin aikaa. Netellä on tärkeä tehtävä myös tallin tulevan matkaratsastajan opetusmestarina. Maastoilukin sujuu jo ilman taluttajaa! Videolla pieni pätkä kylätieltä.


sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Ei hullumpi vuosi!

Vuosi alkaa olla lopuillaan ja on aika pienten muisteluiden. Ja sepä ei ollutkaan mikään hullumpi vuosi tämä 2017! Koettiin paljon uusia elämyksiä ja saavutettiin vähän menestystäkin. Toki paljon haaveita ja tavoitteita jäi vielä toteutumattakin ja siirrettäväksi seuraavalle vuodelle. Mutta ihan hymyssä suin voi muistella tätä Suomi100 - Suomenhevonen 110 - Nette 20 -juhlavuotta!

TAMMIKUU

Tammikuuta vietettiin ihan kotiympyröissä eivätkä hevoset tainneet reissata mihinkään koko kuukauden aikana. Tammikuu ei ollut ihan lumisimmasta päästä, mutta päästiin silti harjoittelemaan rekiajelua. 

Tammikuussa Nette aloitti tärkeän, toukokuuhun asti kestävän tehtävänsä vanhusten hoivakoti Kaijankodin kummihevosena. 

Loppukuusta hevoset saivat rokotukset ja lomailivat hetken aikaa.
Heinänhakureissulla reen kanssa.

Nette Kaijankodin väkeä tapaamassa. 


HELMIKUU

Helmikuussa lunta tuli lisää ja oli hyviä treenikelejä. Aurinkokin paistoi välillä jo vallan keväisesti.

Tammat keväisessä auringossa.
Treenailtiin ahkerasti ja päästiin ajelemaan oripoikien kanssa vuoden ensimmäiset hiitit, ja Neten kanssa alettiin treenit tulevan kesän matkakisoja ajatellen.

Hoidossa ollut pikkumies pääsi usein ottamaan hevoskyytiä.

MAALISKUU

Maaliskuussa myös Faro pääsi tekemään vuoden ensimmäisen matkaratsastustreenin.

Pimeydessä vaeltajat
Nette puolestaan kävi tarjoamassa laskiaisajelutusta kummihevoskohteessaan Kaijankodissa.



Maaliskuussa käväisin helsingin hevosmessuilla sekä Heli Hyytiäisen hevosen biomekaniikkaluennolla.

HUHTIKUU

Huhtikuussa oli tarkoitus aloitella matkakisakautta, mutta se jäi haaveeksi kisojen peruuntumisen takia. Samoin Faron kanssa suunnitellut harjoitusravit peruuntuivat Faron ähkyilyn takia.

Jalkahoitoa matkatreenien jälkeen.
Treenejä jatkettiin ja päästiin pitkästä aikaa hiittailemaan porukassakin.

Taika kävi irtohyppäämässä maneesilla, ja itse kävin Tampereen hevosmessuilla.

Geren kanssa hiitillä harvinaisesti jopa kahden kaverin kanssa.
TOUKOKUU

Jos alkuvuosi oli ollut vähän tapahtumaköyhää aikaa niin toukokuussa sitten riitti jännittäviä menoja joka viikonlopulle ja välillä viikollekin!

Päästiin vihdoin aloittamaan matkakisakausi Liesjärvellä ja pienistä kommelluksista huolimatta saatiin hyväksytty suoritus 48 km matkalta.

Liesjärvellä palkintojenjaossa. 
Gere puolestaan aloitti tallin ravikauden ja juoksi Kouvolan harkkareissa 1.50 -sarjassa. Monien vastusten jälkeen tuntui ihan voitolta, kun ylipäätään päästiin osallistumaan!

Turkoosi valjakko Kouvolan radalla.
Toukokuun jännittävin tapaus oli kuitenkin ehdottomasti esiintyminen Helsingissä Hevoset Kaivarissa - tapahtumassa Neten kanssa!

Kaivarissa matkaratsastusnäytöksessä.

KESÄKUU

Kevät oli tänä vuonna kovin kylmä, ja laidunkausi aloitettiin vasta kesäkuun puolella, silloinkin aluksi sadeloimet päällä


Loimitettuja laidunhevosia.

Sen verran lämmintäkin sentään piisasi että päästiin tekemään ensimmäiset rantareissut.

Nette kesän ensimmäisellä rantareissulla.
Kesäkuussa kaikki hevoset Netteä lukuun ottamatta viettivät synttäreitään, eläinlääkäri kävi raspaamassa kaikkien hampaat ja itse vaihdoin autoni isompaan ja vähän uudempaan. Oripoikien kanssa käytiin hiittailemassa radalla, mutta missään kisoissa ei käyty.

HEINÄKUU

Heinäkuussa oli sen verran poutapäiviä, että hevosille saatiin tehtyä talven heinät.  Halusin ehtiä myös nauttia helteistä kiireettä, joten otin hevosten kanssa aika rennosti ja lomailin, ensin Tallinnassa ja sitten vuokraamallamme mökillä.

Vuokramökin ihana ranta.
Kisoihin ei edelleenkään päästy, kun ainoatkin heinäkuulle suunnitellut harjoitusravit peruttiin. Sen verran sentään käytiin ihmisten ilmoilla, että Nette ja Taika kävivät tekemässä perinteisen vierailunsa palvelutalo Valkamaan. Siellä on mahtavat puitteet hevosvieralulle, kun sisäpihalle pystyy rakentamaan pienen laitumen. 

Nette ja Taika Valkaman pihalla.




ELOKUU

Elokuu alkoi kuninkuusravireissulla, joka suuntautui tällä kertaa pääkaupunkiseudulle Vermoon.

Omatkin hepat pääsivät taas radalle, sillä Faro osallistui Kouvolan harkkareihin ja Gere hiittaili Lappeessa.

Hieno Faro Kouvolassa.
Matkakisakausi jatkui ja tehtiin jo vuoden toinen visiitti Liesjärvelle. Kisamatka oli sama kuin edellisellä kerralla eli 48 km. Taivallettiin se hyväksytyllä suorituksella ja edellistä kertaa nopeammalla keskinopeudella.

Nette Liesjärven palkintojenjaossa.
SYYSKUU

Hieman rauhallisemman kesän jälkeen syyskuussa riitti taas reissua moneen suuntaan!

Gere kävi harjoitusraveissa ja Faro kokeili koelähtöä Lappeessa, mutta tällä kertaa suoritus päättyi keskeytykseen.

Gere Lappeen harkkareissa.


Faro koelähdön verryttelyssä.

Tallin tammaosasto puolestaan edusti suomenhevostapahtumissa. Nette ja Taika järjestivät Suomenhevosen päivänä 6.9. pienen kulkueen, joka kävi tervehtimässä lapsia ja vanhuksia. Nette esiintyi lisäksi suomenhevosen 110-vuotisjuhlavuoden tapahtumissa, 10.9. omalla pakkakunnalla Savitaipaleella, sekä viikkoa myöhemmin Kouvolassa.

Taika ja Nette päiväkodin lapsia tapaamassa. 


Savitaipaleen Suomenhevonen 110 -tapahtumasta.
Syyskuun viimeisenä päivänä matkakisakausi huipentui Lohjan kisoissa hyväksyttyyn suoritukseen 60 kilometrin matkalla.

Lohjan kisoissa.


LOKAKUU

Jännittävän syyskuun jälkeen seurasi taas huimattavasti arkisempi lokakuu. Sadetta ja kuraa riitti ja mitään ihmeellsiempää ei tehty. Laidunkausi vaihtui sisäruokintakauteen ja laitumien aidat purettiin odottamaan seuraavaa kesää.

Lokakuista laiduntamista.

Talli pestynä odottelemassa
Hevoset saivat hierojan ja osteopaatin käsittelyä. Missään kisoissa ei lokakuun aikana käyty.

MARRASKUU

Marraskuusta jäivät päällimmäisenä mieleen karseat kelit. Kuraa ja pimeyttä riitti. Itselläni oli kaikenlaisia kiireitä ja treenimotivaatiokin oli vähän hukassa, joten annoin hevosten pitää vähän syyslomaa.

Nopsa marraskuisella talutuslenkillä.
Marraskuun kohokohta oli tieto matkaratsastuksen suomenhevosten kilometrirankingin voitosta. Neten kanssa suoritettiin kaikkiaan 156 hyväksyttyä kisakilometriä. Nette oli ainoa suomenhevonen, joka suoritti tänä vuonna 60 kilometrin kilpailun hyväksytysti, ja se oli myös vanhin matkaratsastuksessa kilpaillut suomenhevonen.

Neten palkintoposeeraus. 

JOULUKUU

Joulukuussa saatiin lumipeite maahan ja treeniolosuhteet paranivat. Omat muut kiireet hellittivät ja treenimotivaatiokin osoitti palailemisen merkkejä.

Oltiin Neten kanssa mukana itsenäisyyspäivän juhlistamisessa ja toimittiin itsenäisyyden julistuksen kuljettajina.

Neten kanssa Suomi100 -tunnelmissa. 
Joulukuussa kaivettiin reki esille navetan vintiltä ja käytiin ajelemassa Neten kanssa muutaman kerran. Eilen myös Gere pääsi ensimmäisen kerran reen eteen!

Nette jouluajelulla.
Tämä vuosi jää muistoihin hyvänä vuotena erityisesti suomenhevosen juhlavuoden ja siihen liittyneiden tapahtumien sekä Neten matkakisamenestyksen takia.

Toki jäi tästä vuodesta jotain myös hampaankoloon, niin kuin kaikista vuosista. Ravipuolella oli tavoitteena saada aikaiseksi paljon enemmän kuin muutamat harjoitusravit ja epäonnistunut koelähtö. No, mutta olihan sekin jo edistystä aiempiin vuosiin, että päästiin edes kokeilemaan

Toinen toteutumatta jäänyt suunnitelma oli Neten 20-vuotispäivien järjestäminen. Sellaiset oli suunnitelmissa, mutta keväällä ja alkukesällä oli niin paljon muuta tohinaa, että pitämättä jäivät. No, toivotaan että Nette elää niin kauan että päästään viettämään 25-vuotispäiviä! Neten emä Pörri ei ehtinyt ihan sitä ikää saavuttaa, kun vein sen teuraaksi muutamaa kuukautta ennen 25-vuotissynttäreitä. Nette on ainakin tällä hetkellä paljon nuorekkaampi kuin äitinsä oli samassa iässä, joten ihan mahdollista neljännesvuosisadan saavuttaminen on.

Kiinnostus tätä blogia kohtaan on laskenut laskemistaan koko ajan. Ehkä ensi vuonna on aika tehdä jonkinlaisia uudistuksia?


lauantai 23. joulukuuta 2017

Joulukuusen haku

En ollut koskaan ennen hakenut joulukuusta hevosella, mutta tänä vuonna sekin tilanne korjattiin ja eilen haettiin kuusi Neten avustuksella. Vielä on menemättä hevosella joulukirkkoon, siinä on tavoitetta seuraaville jouluille!

Näiden kuvien myötä toivottelen blogin lukijoille oikein hyvää ja rauhallista joulun aikaa!






perjantai 8. joulukuuta 2017

Hokkikenkiä ja Suomi100 -juhlintaa

Talvi on tehnyt pikku hiljaa tuloaan tänne Etelä-Karjalaan. Vuorotellen sataa lunta ja sitten taas vettä. Pikku hiljaa näyttäisi kuitenkin homma kallistuvan enemmän sinne lumen puolelle, joten tuli aika naputella hevosille hokkikengät tilsakumeineen. 

Viime vuoden uutuus olivat pinkit tilsakumit,
 mutta nyt löytyi myös pojille vihreitä!
Kaunis lumimaisema on nykyajan talvina niin harvinainen näky, että sitä on aina rynnättävä heti kameran kanssa ikuistamaan.

Kohta 9 vuotta täyttävän Ricon talviposeeraukset.

Tämä takapihan latomaisema on yksi lemppareitani,
kaunis joka vuodenaikana!

Neten kanssa lenkillä, edessä koskematon tie.
Tällä viikolla vietettiin itsenäisyyspäivää ja mekin osallistuimme Neten kanssa Suomi100 -juhlallisuuksiin oman kylän keskustassa. Tapahtuman järjestäjät tiedustelivat minulta ystävällisesti etukäteen, miten Nette mahtaa suhtautua salamavaloihin ja puhallinmusiikkiin. Vastasin, että salamavaloista se ei välitä tuon taivaallista, mutta puhallinmusiikista ei muistaakseni ole aiempaa kokemusta. Eipä sitten muuta kuin treenaamaan! Aluksi soittelin hevosille kotona Youtubesta Porilaisten marssia niin kovaa kuin kajareista irti sain. Ei herättänyt suurempia reaktioita. Edelleen oli silti vähän sellainen olo, että mahtaako se kuitenkin säikähtää oikeita puhaltimia. Vaan eipä hätää, tutun välityksellä löytyi ystävällinen tuuban omistaja, joka tuli soittamaan torveaan Netelle. Kuunneltiin fanfaaria ensin korvahuppujen kera ja sitten lopuksi jo ilmankin. Totesin että kyllä tuohon ihanaan hevoseen vain voi luottaa. Ihan rauhassa se kuunteli korvat hörössä porkkanoita mutustellen. 


Itsenäisyyspäivänä kävin ensin aamulenkillä Faron kanssa lumisessa kotimetsässä, ja sitten illan hämärtyessä pakkasin Neten traileriin ja ajettiin kylille. Isännän piti ensin tulla mukaan videoimaan, mutta joutuikin jäämään sairaan lapsen kanssa kotiin, joten kuvasaalis jäi muutamaan jälkikäteen sähköpostilla saamaani kuvaan. Paikalla oli kylläkin kuvauskopteri (jota Nette ei myöskään pelännyt!) joten ehkä videotakin vielä jossain vaiheessa nähdään.

Oltiin Neten kanssa pukeuduttu kisavermeisiin, ja sain lisäksi olkapäälleni sinivalkoisen nauhan, joka kylläkin yritti karata koko ajan tuulen mukana tiehensä. Kuljetimme Neten kanssa juhlapaikalle kääröön pakatun itsenäisyyden julistuksen, ja kuuntelimme vieressä kun se luettiin. Neten paikallaanseisomisvamman tuntien olin pyytänyt Hannun mukaan sitä pitelemään. Ollaan kyllä harjoiteltu kotona ahkerasti paikallaan seisomista, mutta en vielä menisi vannomaan että se vieraassa paikassa ja uudessa tilanteessa vieläkään sujuu 100-prosenttisesti.

Eipä me kovin innostuneen näköisinä itsenäisyysjulistusta kuunneltu :D 

Korvahuput oli varmuuden vuoksi ja korvissa vielä pallot!
Julistuksen lukemisen jälkeen otin käärön takaisin haltuuni ja poistuimme Neten kanssa takavasemmalle. Pelto oli niin epätasainen, että liikuttiin tällä kertaa ihan vain käynnissä, vaikka vauhdikkaampi liikkuminen olisi toki ollut näyttävämpää.

Suorituksemme jälkeen olin niin jäässä, että pakkasin Neten takaisin traileriin ja lähdettiin pois jo ennen kuin ohjelma loppui. Pellolle syttyvä jätkänkynttilärivistö oli kyllä hieno. Aika monikäyttöinen on kyllä tuo pelto - kesällä siitä tehtiin mun hevosille heinät ja nyt se oli itsenäisyysjuhla-areenana. :)

Lopuksi sytytettiin 101 jätkänkynttilää, yksi joka vuodelle.

Oman pihan Suomi100-liputusta.